Aloin kirjottamaan 3 vuotta sitten

Muutamia viikkoja ennen kuin valmistuin ammattikorkeakoulusta aloin miettimään mitä tekisin kaikella vapaaksi jäävällä ajalla. Harjoittelupaikasta oli tullut jo työpaikka, joten töitä mun ei tarvinnut alkaa etsimään. Kaipasin kuitenkin jotakin uutta tekemistä töiden ulkopuolelle, joten ryhdyin etsimään uutta harrastusta.

Aloin kiinnostumaan kirjoittamisesta kirjoittaessani opinnäytetyötä. Ajattelin voivani kirjoittaa muuhunkin tarkoitukseen, mutta en tiennyt lainkaan mistä kirjoittaisin. Olin jo useasti harkinnut blogin perustamista, mutta en koskaan pitänyt omia ajatuksiani blogin arvoisina. Teininä olin koittanut luovaa kirjoittamista, mutta en ollut täysin vakuuttunut, että sekään olisi nyt oikea suunta. Kolusin tuhottoman määrän blogeja, kirjoja ja podcasteja etsiessäni jotain hyvää ideaa kirjoitusprojektia varten kunnes löysin yhden – sen koomin hukkaamani – blogitekstin, jonka luettuani olin vakuuttunut, että päiväkirjan aloittaminen olisi nyt etsimäni hyvä idea. En ollut koskaan kirjoittanut päiväkirjaa ja vaikka teksti oli vain itseäni varten olin täysin hukassa aiheiden suhteen. Päätin kuitenkin antaa päiväkirjalle kaikkeni ja ryhdyin kirjoittamaan joka päivä satunnaisia ajatuksiani muistiin.

Oon pitänyt itseäni jo pitkään generalistina. En oo koskaan pystynyt säilyttämään kiinnostusta yhteen asiaan kovin pitkään vaan poukkoilen jatkuvasti harrastusten välillä. Sen sijaan, että keskittyisin yhteen asiaan uteliaisuutena onnistuu aina viemään huomioni jonnekin muualle. En halunnut taas yhtä keskeneräistä projektia hyllyyn pölyttymään. Halusin kokeilla jotakin kunnolla, jotta voisin olla kokemusta rikkaampi ja todeta itselleni, että kannatti kokeilla.

Aioin pitää kirjoittamisesta kiinni. Jatkoin kirjoittamista, vaikka se oli välillä vaikeaa. Joka päivältä oli vaikea keksiä kirjoitettavaa ja välillä unohdin täysin edes yrittää. Meni viikkoja ennen kuin uskoin, että kirjoittamisesta voisi oikeasti olla hyötyä. Muutaman kuukauden jälkeen olin vakuuttunut, että kirjoittaminen kannattaa ja ymmärsin mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että kirjoittaminen on ajattelemista

Kirjoitin vuoden 2017 marraskuusta seuraavan vuoden marraskuuhun asti joka päivä. Tallensin jokaiselta päivältä tekstin tietokoneelle ja pitkin vuotta etsin aina parempia kirjoitusohjelmia auttamaan tekstien hallinnan kanssa. Parhaimmaksi työkaluksi kuitenkin osoittautui mustekynä ja vihko, koska tekstin muoto on silloin ilman rajotteita ja muutaman ajatuksen kirjoittaminen paperille on nopeampaa kuin tietokoneen ja ohjelman avaaminen. Tajusin pian, että päiväkirjan pitäminen on täysin aliarvostettua. En suosittele ketään pakottamaan itseään kirjoittamaan joka päivä, mutta säännöllisesti itseään varten kirjoittaminen on yksi parhaimmista jutuista viimeiseltä parilta vuodelta. Sen lisäksi, että kirjoittaminen auttaa oman arjen hallinnassa ja toimi kuin vara-aivona opin paljon itsestäni lukiessani vanhoja päiväkirjamerkintöjä. En kirjoita enää joka päivä, mutta kirjoitan säännöllisesti viikottain tarpeen mukaan ja tilanteen salliessa.

Kolmen vuoden aktiivisen kirjoittamisen jälkeen se oma juttu on kuitenkin vielä hakusessa. Kirjoittaminen on opettanut paljon, mutta omaksi huvikseni kirjoittamisen kohdalla aita on jo hyvin matalalla. Nyt on hyvä hetki alkaa ottamaan enemmän vastuuta siitä mitä kirjoitan. Samoin kuin päiväkirjan aloittamisen kanssa en nytkään tiedä mitä varten kirjoitan tai mitä kirjoitan. Tiedän vain, että tämä tuntuu nyt kaikista loogisimmalta seuraavalta kappaleelta.